Kun Jouni Pietarinen täytti 8 vuotta 23.10.1966, hän esiintyi ensikertaa pienen pojan roolissa Lapualaisoopperan ensi-illassa Joensuun kaupunginteatterilla. Se oli mieleenpainuva kokemus.  

– Olin Mätön perheen poika. Lapualaiset kävivät hakemassa näytelmän isän eli Heimo Happosen tuvasta, veivät oven taakse ja ampuivat. Näytelmän äiti Rauha Valkonen ja minä seurasimme vierestä tätä karmeata tapahtumaa. Sen jälkeen alkoi olla näitä pienen pojan rooleja, Pietarinen muistelee. 

Joensuun kaupunginteatteri oli isän, Tommi Pietarisen työpaikka, ja teatteri koko perheen harrastus. Näytelmissä avusti myös Jounin kolme veljeä, äiti oli mukana Vapaaopiston toiminnassa ja lipunmyynnissä. 

Kävipä perheen Miisu-kissakin esiintymässä Rakas murhakopla -näytelmässä 1967. Miisu oli Maija-Liisa Algrénin sylissä ja käveli näyttämöllä edestakaisin sieltä karkaamatta. 

– Joka ilta, kun näytös loppui, kissa sai neljä silakkaa Teatteriravintolasta. Minä kävin hakemassa ja syöttämässä, siinä oli sen palkkio.

Monipuolinen “jokapaikanhöylä”

Ensimmäisen määräaikaisen työsuhteensa Jouni Pietarinen solmi Joensuun kaupunginteatteriin 1974 näyttämötekniikan puolelle, töitä riitti jatkuvasti vuodesta toiseen. Vakinaisen pestin hän sai teatterilta 1983. Sen jälkeen hän tehnyt teatterilla töitä laidasta laitaan. 

– Olen jokapaikanhöylä. Kaikkea muuta olen tehnyt paitsi teatterinjohtajan, ohjaajan ja lavastajan töitä, hän luettelee. 

Näyttämömies Jouni Pietarinen nuorena ravintolassa.

Nuorempana Pietarinen oli mukana myös kesäteatteritoiminnassa, kun Hasaniemen kesäteatteri perustettiin 1973 ja siellä esitettiin ensin Värmlantilaiset ja seuraavana kesänä Nummisuutarit. Ennen Hasaniemeä kesäteatteria esitettiin muun muassa Ilosaaressa.

Teatterilla Pietarinen on tehnyt kaikkein pisimpään järjestäjän töitä. Järjestäjä on teatterin yhdyshenkilö, joka toimii linkkinä työryhmän ja eri osastojen välillä. 30 vuotta järjestäjänä sai kuitenkin riittää ja Pietarinen vaihtoi 2012 kaksiosaisen työpäivän jälleen näyttämömiehen töihin ja normaalimpaan työaikaan. 

Pietariselle kaikkein mieleenpainuvin näytelmä on Joensuun kaupunginteatterilla ollut teatterinjohtaja Kimmo Lavasteen ohjaama näytelmä Kauas pilvet karkaavat. 

– Laskin, että näytelmässä oli 42 vaihtoa. Siinä meillä pojilla oli kummasti säpinää. Ensin tuntui siltä, että eihän tästä selviä millään, mutta sitten kun sitä ruvettiin hinkkaamaan, niin yksi päivä kaikki loksahti kohdalleen. 

Näyttämömiehen takataskulista

Pietarinen kirjoittaa aina itselleen oman vaihtolistan pieneen vihkoon ja laittaa sen takataskuunsa. Hän kuvailee listaa näyttämömiehen turvaksi blackoutin varalta. Näyttämömiehen täytyy olla keskittynyt tehtäviinsä, muuten töistä ei tule mitään. 

Parhaimpia teatterituotannot ovat olleet ne, joissa Pietarinen on itsekin päässyt lavalle osaksi näytelmää. Näistä mieleenpainuvin oli raitiovaununkuljettaja Jytkysen rooli Kolme iloista rosvoa -näytelmässä. 

– Yhteen aikaan oltiin aika paljonkin näyttämöllä. Sitten tuli kielto, että tekniikan porukan täytyy ehtiä tehdä myös omat hommansa. Sen mukaan katsotaan, pystyykö olemaan lavalla mukana näytelmässä vai ei.   

Tämän näytäntövuoden aikana näyttämömiehet ovat olleet frakeissaan mukana My Fair Lady -musikaalissa. 

Nykyään työnteko teatterilla on Jouni Pietarisen mukaan enemmän järjestäytyneempää ja ammatillisempaa kuin 1970–80-luvuilla. Silloin esimerkiksi esirippu oli naruvetoinen ja väliaikasoitot tehtiin “pirikellolla” manuaalisesti.

Huumori on kuulunut myös työhön. Ennen vanhaan näyttämömiehet saattoivat tehdä pieniä kepposia kesken esityksenkin. Pietarinen muistaa, kuinka lavalle lähtevän näyttelijän laukkuun saatettiin sujauttaa mukaan papereiden sijasta kulissipaino. 

Paluu teatterinharrastajaksi

Vapaa-ajallaan Pietarinen on polkupyöräillyt Suomea ristiin rastiin. Yhden reissun aikana on kilometrejä voinut kertyä mittariin yli 1 000 kilometriä. Pyörällä polkiessa on aikaa mietiskellä asioita. 

– Nyt en enää kyttää kilometrejä, ajelen rauhallisesti ja nautiskelen. Pyöräilen myös paljon metsäpolkuja pitkin. 

Eläkeläisenä pyöräilyharrastus jatkuu, kuten teatterikin. Joensuun kaupunginteatterissa töitä jatkaa kolmaspolvi Pietarisia, sillä tytär Eveliina työskentelee teatterilla kapellimestarina ja näyttelijänä. 

Teatterilla 48 vuotta työskennellyt Jouni Pietarinen jää tammikuussa ensin vapaille sitten virallisesti eläkkeelle maaliskuussa. Silloin teatterin kulissit vaihtuvat katsomoon ja teatteriseura työkavereista vaimoon.

– Ikävä jää ihmisiä ja henkilökuntaa, paljon on vietetty mukavia hetkiä porukassa, työtä ei jää niinkään ikävä.

Sen verran näyttämömiehen työtapoja voi kuitenkin viedä eläkeläisen arkeen, että aina voi kirjata ylös päivän hommat takataskulistaan. Vaikka muistin vuoksi.

Teksti: Eveliina Salomaa