Kiehtova henkilödynamiikka sytyttää Agatha Christien trillerin

Alun perin kuunnelmana Three Blind Mice julkaistu Agatha Christien näytelmä Hiirenloukku sai ensiesityksensä Nottinghamissa 1952. Jo samana vuonna näytelmää alettiin esittää Lontoossa täysille saleille. Nyt Hiirenloukkua on esitetty yhtäjaksoisesti täysille katsomoille niin Lontoossa kuin muuallakin aina korona-aikaan saakka. Joensuun kaupunginteatteri tuo toistamiseen ohjelmistoonsa tämän suositun murhamysteerin ja 50-luvun hienon englantilaisen miljöön. Murhamysteeriklassikkoa ei ehkä tunne kaipaavansa ennen kuin sen näkee teatterin lavalla.

Tarina käynnistyy kun innokas Ralstonin pariskunta on juuri avannut Mockswellin kartanoon täysihoitolan. Ensimmäistä vierasta odotellessa lumimyrsky majatalon ympärillä tihenee. Etukäteen huoneensa varanneiden lisäksi paikalle saapuu yllätysvieras sekä poliisi jolla on epäilys täysihoitolan toimimisesta seuraavan murhan näyttämönä. Vieraat joutuvat lumen saartamiksi ja jokaisella tuntuu olevan jotakin…salattavaa.

Ensimmäisellä puoliajalla tuli viipyillen katseltua tuhahtelevaa rouva Boylea pudistelemassa lumia takistaan. No, mihin joutuisimmekaan ilman englantilaista vanhaa rouvaa joka kertoo meille mistä ovenkarmista milloinkin vetää. Mutta tässäkö majatalossa pitäisi jotakin tapahtua? Tahti on joko kovin verkkainen tai sitten dekkarigenreä harrastamaton ihminen – kuten minä – tarvitsee ehkä ylimääräisen sysäyksen ennen kuin pääsee sisälle tarinaan.

Vastinparina alun verkkaisuudelle alkaa loppua kohti vyöryä oikkuja, nyansseja ja sellaista henkilödynamiikkaa että tarina kaappaa kyllä mukaansa. Suljetun tilan murhamysteeri tiivistyy loppua kohti. Tämä on osaltaan sopivan vakuuttavien, kelpo näyttelijäsuoritusten ansiota. Vai miten kääntyvätkään shakkinappulat vikkelästi herra Paravicinin käsissä, miten huiskaisee herra Ralston seinällä riippuvaa sarvipäätä, tai reippaaksikin kutsuttu konstaapeli korjaa laseja nenälleen yhä
uudelleen.

Hahmot ovat ilmaisultaan todella erilaisia. Markku Maasilta majuri Metcalfina on harkittu eikä päästä paljon tehoja ulos. Regina Launivuon neiti Casewell on arvoituksellinen ja hahmossaan epätasaisempi. Jaakko Tohkasen näyttelijäntyö Christopher Wreninä vetää tehoja näidenkin edestä ja vähän liikaakin. Roolihahmojen erilaisuus ei kuitenkaan kokonaisuutta haittaa.

Ajatuksella tehty tunnelmaan sopiva lavastus, valaistus sekä puvustus tuovat ajan hengen tiiviisti lähelle katsojaa. Lopulta sitä haukkamaisesti seuraa jokaista lumisateen piiskaamaa ikkunaa tai liikettä hämärässä portaikossa. Kuka on murhaaja? Jotta asiat eivät olisi yksinkertaisia, leikitellään myös niin kutsutun teatterin neljännen seinän idealla. Osaavissa käsissä tarina voikin muuttaa muotoaan ja tuoda yllätyksiä – siitä kuitenkaan kärsimättä.

On sanottu että Agatha Christietä kiinnosti teoksiensa luomisessa ennen kaikkea motiivi ja ihmisluonto. Ihmisluonnon oikut ja motiivit leimaavat tätäkin näytelmää, ja aristoteelinen jännitys saa luvan nousta huippuunsa ennen kuin alkaa tapahtua.

Kirjoittanut: Tuija Lång

Kirjoittaja on itsekin taiteen kentällä viihtynyt moniottelija, joka kysyy yhä uudelleen: Onko tässä teatterissa jotain…?

Katso myös

Hiirenloukku uusintaensi-iltaan 9.2.2022

Murhamysteeri Hiirenloukun rooleissa nähdään tuttu näyttelijäkattaus Suvi-Maaria Virta, Jaakko Tohkanen, Minna Maaria Virtanen, Markku Maasilta, Regina Launivuo, Petteri Rantatalo ja Olli Haataja sekä nyt ensimmäistä kertaa Giles Ralstonin kenkiin hyppäävä Joni Kuokkanen.

Rajoitukset poistuvat: lisää lippuja myyntiin

Suurella näyttämöllä on myynnissä 135 asiakaspaikkaa ja pienellä näyttämöllä 50 paikkaa. Muutos tulee voimaan 5.3. Hiirenloukun ja Fahrenheit 451:n esityksistä alkaen. Lisäpaikat ovat jo myynnissä.