Joensuun kaupunginteatterissa on nyt mahdollisuus nauttia teatterin lisäksi kuvataiteesta. Toisen ja neljännen kerroksen yleisölämpiöissä on esillä vaihtuva taidenäyttely, jonka toteutamme yhteistyössä Joensuun Taiteilijaseuran kanssa. Taidenäyttelyillä juhlistetaan Taiteilijaseuran 75-vuotista taivalta. Näyttelyt ovat avoinna vain teatteriesitysten aikana.

Taidenäyttelyn teemat liittyvät teatterituotantoihimme.

Taidenäyttelyt yleisölämpiöissä

Kevät 2021

  • Vaikka läpi harmaan kiven: näyttely on esillä 13.2.-16.5.2021. Näyttelyssä on nähtävissä Satu Laanisen teoksia.
  • Ihmisen ikävä: näyttely on esillä 20.2.-16.5.2021. Näyttelyssä on nähtävissä Anneli Timosen ja Satu Laanisen teoksia, muun muassa Timosen teos “Koivu ja tähti” ja Satu Laanisen teokset “Hetki palaa” ja “Niittyvilla”.
  • Beauty hurts, baby: näyttely on esillä 25.3.-23.5.2021. Näyttelyssä on nähtävissä Satu Laanisen teoksia.
  • Ihmemaa: näyttely on esillä 24.4.-30.5.2021. Näyttelyssä on nähtävissä Satu Laanisen teoksia.

Menneitä näyttelyitä

Musta koira -näyttely oli esillä 12.9.-1.11.2020. Muun muassa seuraavat teokset:

  • Laura Melkinen: Canis lupus familiaris – Cave canem! Homo homini lupus
  • Arja Valkonen-Goldblatt: Musta koira -akvarellimaalaussarja

Herra X -näyttely oli esillä 11.9.-25.10.2020 ja 22.12.2020-24.1.2021. Muun muassa seuraavat teokset:

  • Reetta Gröhn-Soininen: Little bastards –paratiisipojat
  • Arja Valkonen-Goldblatt: Uudet kengät -maalaus

Mysteeri- näyttely 7.11.2020-7.2.2021: muun muassa Tuija Hirvonen-Puhakan maalaussarja Mousetrap – Hiirenloukku.

taiteilijaesittelyitä

Satu Laaninen

Satu Laaninen on joensuulainen kuvataiteilija, joka kuvaa teoksissaan usein valoisia aiheita. Valokuvissa välittyy havahtuminen käsillä olevaan hetkeen ohimenevänä sykäyksenä. Valokuvaamisen lisäksi Laaninen tekee taidegrafiikkaa pääasiassa serigrafiamenetelmällä. Aiheet ovat usein intertekstuaalisia ja helposti lähestyttäviä.

Hetki palaa -niminen valokuvateos
Satu Laaninen: Hetki palaa

 

Taiteilija kertoo teoksista: “Hetki palaa -valokuvan nimen voi ymmärtää usealla eri tavalla. Hetki katoaa: palaako se liekkeinä silmänräpäyksessä? Vai palaako hetki takaisin esimerkiksi hatarina muistikuvina? Vai onko juuri tämä se hetki, kun on aikaa olla ihan liekeissä?

Niittyvilla-valokuvassa illan hämy kietoutuu suon ylle, ja sen viime säteissä loistavat hentoiset niittyvillatupsut. Alaston kuvassa on kuin heräämässä kesken romanttisen unen, hiukset vielä sekaisin.”

Niittyvilla-niminen valokuvateos Satu Laaniselta.
Satu Laaninen: Niittyvilla

Anneli Timonen

Anneli Timonen on kiteeläinen kuvataiteilija. Hän on osallistunut yhteisötaiteilijana erilaisiin yhteisöllisiin taidehankkeisiin ja muun muassa toiminut Kiteen kaupungin taiteilijana, järjestänyt ympäristötaidenäyttelyitä sekä työskennellyt taideopettajana.

Taiteilija kertoo teoksesta “Koivu ja tähti”: “Koivu voi elää noin 80-100 vuotta. Sen elinaika on lähes sama kuin ihmiselämän pituus. Aurinko on lähin tähtemme, se antaa valon kaikelle elolliselle maan päällä, ja se voi myös riistää voimallaan elämän.

Mäen päällä kasvoi koivu ja siellä oli tanssipaikka, jossa poika ja tyttö kohtasivat, heleimpänä keskikesän iltana. Vuosien saatossa, hellästä rakkaudesta, kuin valonsäteinä, tälle parille syntyi lapset. Ihmissuhteessa kaksi voivat olla kuin nuo koivu ja tähti, toista valaisten ja toinen siitä kukoistaen. 

Elämä ei kuitenkaan mennyt niin kuin sadussa, vaan rakkaus hukkui vaikeisiin vuosiin, erottiin pettyneinä ja vihaisina. Tanssipaikka purettiin ja mäenrinne hakattiin puista paljaaksi. Vielä seisoo mäellä yksin koivu ja katselee tähtensä loisteeseen kuin näiden kahden ihmisen rakkauden poltetta muistellen.”

Reetta Gröhn-Soininen: Little bastards -paratiisipojat

Veistos, joka esittää alastonta poikaa.
Reetta Gröhn-Soinisen hahmot ovat figuratiivisia, rouheita ja värikkäitä. Kuva: Arja Valkonen-Goldblatt

 

Reetta Gröhn-Soininen on joensuulainen kuvanveistäjä, joka käyttää pääasiassa puuta materiaalinaan. Teokset ovat figuratiivisia, rouheita ja värikkäitä. Huumorilla on tärkeä rooli veistoksessa.

Hän Suomen Kuvanveistäjäliiton ja Joensuun Taiteilijaseuran jäsen.

Taiteilija kertoo teoksesta: “Jatkuva valppaus, jatkuva arvottaminen, lokerointi, sukupuolisuus, hurskastelu, synti, isät ja pojat, puhumattomuus, viattomuus, alastomuus, läheisyys, homous. Häpeä.

Paratiisipoikien työstön taustalla ajatus lapsuudesta tuttujen kiiltokuva-arkkien enkelipoikahahmot. Työskentelen usein moniosaisten teoskokonaisuuksien parissa. Pidän toistosta, haluan silläkin viestiä tasapäistämisestä, ylenkatsomisesta, väheksymisestä.”

Teoskokonaisuus on esillä näytelmän “Korot kattoon eli valmennusta ja viettelyksiä” esitysaikana.

Laura Melkinen: Canis lupus familiaris – Cave canem! Homo homini lupus

Akryyliväri ja pimeässä hohtava lakka puukuitulevylle (2019)

Maalaus koiran kallosta.
Laura Melkisen maalaus on osa Sweet Vanitas -teossarjaa vuodelta 2019. Kuva: Sini Silvennoinen / Taidekeskus Ahjo

 

Taiteilija kertoo teoksesta: ”Maalaus on osa Sweet Vanitas -teossarjaa, jonka toteutin vuonna 2019. Teoksessa on suuressa koossa pienen kesykoiran kallo. Pääkallo, oli se ihmisen tai eläimen, on voimakas symboli ja katseenvangitsija. Se muistuttaa meitä ajan väistämättömästä kulumisesta ja kuolevaisuudestamme, jonka haluaisimme usein unohtaa. Kallo voi olla pelottava tai kaunis; minusta tämä koiran kallo ei ole vaarallisen oloinen ollenkaan, vaan näyttää miltei hymyilevän. Olen ehdottomasti koiraihminen.”

Taiteilijan esittely: ”Olen kontiolahtelainen taidemaalari. Valmistuin ensin yliopistosta metsänhoitajaksi 1999, kuvataiteilijaksi 2005 ja jatkoin kuvataiteen ylempään tutkintoon 2015. Olen toiminut vapaana taiteilijana, kuvataiteen opettajana sekä alan yhdistys- ja luottamustehtävissä. Työskentelen suurikokoisten maalausten sekä ajoittain taideprojektien ja yhteisötaiteen parissa. Olen Taidemaalariliiton ja Joensuun Taiteilijaseuran jäsen. Minua kiinnostaa maalaamisen tilallinen luonne ja teokseni ovat kehittyneet pikkuhiljaa ulos perinteisestä taulumuodosta. Kiinnitän arjessa huomiota pieniin, kiinnostaviin yksityiskohtiin, jotka nostan taiteessani esille ja tarkastelun kohteiksi. Tärkeintä maalaamisessa ovat maaliaineen ominaisuudet, valo ja väri.”

Teos on esillä näytelmän “Kätkäläisen vanhat päivät – tarina mustasta koirasta” esitysaikana.

Arja Valkonen-Goldblatt: Musta Koira -akvarellimaalaussarja

Maalauksessa on koiran hahmo, jonka läpi tuijottavat ihmisen silmät.
Arja Valkonen-Goldblattin maalaussarjaan kuuluu muun muassa tämä teos “Mustan koiran varjo”. Kuva: Arja Valkonen-Goldblatt

 

Arja Valkonen-Goldblatt on toiminut päätoimisena kuvataiteilijana valmistumisestaan vuodesta 1975 lähtien. Hän aloitti taiteellisen uransa taidemaalarina, mutta on vuosien varrella laajentanut ilmaisuaan moneen eri suuntaan, kuten installaatioihin, performanssiin ja taiteilijakirjoihin. Hän on pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä sekä osallistunut yhteisnäyttelyihin kotimaassa ja ulkomailla.

Valkonen-Goldblatt sai valtion ylimääräisen taiteilijaeläkkeen vuonna 2016. Hän on Taidemaalariliiton ja Joensuun Taiteilijaseuran jäsen.

Taiteilija kertoo teoksesta: “I had a black dog, it’s name was Depression (Minulla oli musta koira, sen nimi oli Masennus). Tämän lause tuli eteeni, kun googlailin tietoja “Kätkäläinen ja musta koira”-teoksesta. Musta Koira on yleismaailmallinen masennuksen symboli.

Kuultuani, että Joensuun kaupunginteatteriin tulee näytelmä, joka pohjautuu Simo Hämäläisen teokseen Kätkäläinen ja musta koira, luin kirjan siltä istumalta. Kun lähdin toteuttamaan Musta Koira -akvarellimaalaussarjaani, en halunnut lähteä kuvittamaan kirjaa ja sen ihmisiä. Teoksissani pääosassa ovat musta koira ja kuka tahansa meistä.”

”Taiteen tekeminen on minulle tapa olla olemassa. Jos en voisi työskennellä, olisin eksyksissä elämässäni. Taiteen kautta luon yhteyden toisiin ihmisiin, mutta myös sukellan omaan itseeni, ja ihmettelen. Kun hyväksyn teokseni, hyväksyn myös itseni; tämmöinen minä olen.

Parhaimmillaan taiteen tekeminen on kuin hengittämistä, sisään ja ulos… Pahimmillaan se on vaikeinta mitä voi olla. Itsesensuuri on pahin vihollinen työskentelyssä. On vaikeaa olla ajattelematta teosten vastaanottajia, katsojia. Jos tunnen ihmisten katseet työhuoneessani, se vaikuttaa tekemiseeni, alan nähdä teokseni heidän silmillään. En voi silloin olla rehellinen itselleni.

Työskentelyni lähtee usein liikkeelle yhdestä sanasta tai lauseesta, joka jää alitajuntaani elämään. Joskus pitkänkin ajan kuluttua sana tai lause alkavat johdatella työskentelyäni johonkin suuntaan, haen tiettyä tunnelmaa teokseeni työskennellessäni, en tee luonnoksia etukäteen. Maalaus tekee itse itseensä sisällön, joka voi yllättää minut: tämmöinenkö tästä tulikin, näinkö se on…”

Teos on esillä näytelmän “Kätkäläisen vanhat päivät – tarina mustasta koirasta” esitysaikana.

Tuija Hirvonen-Puhakka: Mousetrap – Hiirenloukku -maalaussarja

Öljyvärimaalaus (2020)

Maalaus, jossa kaksi ihmishahmoa seisoo labyrintin keskellä.
Tuija Hirvonen-Puhakan teokset kuvaavat Hiirenloukku-näytelmän tiheähenkistä tunnelmaa. Kuva: Arja Valkonen-Goldblatt

 

Tuija Hirvonen-Puhakka on enolainen kuvataiteilija (YAMK). Hän työskentelee moninaisesti eri tekniikoiden kanssa, viime vuosina pääasiallisesti maalaustaiteen parissa. Hän on tehnyt kansainvälisiä yhteistyötaide-ympäristöhankkeita vuodesta 2004 alkaen. Hän toimii kuvataiteen opetus- ja ohjaustehtävissä sekä tuottajana taide- ja kulttuurituotannoissa. Hänellä on luottamustoimia alan yhdistyksissä, ja vuodesta 2017 lähtien hän on ollut Joensuun Taiteilijaseura ry:n puheenjohtaja.

Hirvonen-Puhakan viimeisin yksityisnäyttely nähtiin Galleria Kohinassa Joensuussa, ja ryhmänäyttelyssä hän oli Forum Box:ssa Helsingissä 2019. Hän on pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä vuodesta 1992 muun muassa Berliinissä ja Helsingissä ja osallistunut yhteisnäyttelyihin muun muassa Saksassa, Venäjällä, Hollannissa, Ruotsissa, Tanskassa ja Japanissa.

Hirvonen-Puhakka on Taidemaalariliiton ja Joensuun Taiteilijaseuran jäsen.

Taiteilijan kertomaa: “Platon on sanonut, että kauneus on tosiolevainen. Se ymmärretään järjellä ja voidaan havaita aistinvaraisesti. Tämän lauseen allekirjoitan. Taiteen tehtävä on muovata maailmankatsomustamme ja herättää tunteita ja ajatuksia. Taiteen tehtävä on uudistaa yhteiskuntaa. Taiteilijalle taiteen tehtävä on intohimo, pakko ja tarve tehdä jotakin, se on elämä ja elämäntapa.”

“Agatha Christien tekstit ovat koukuttavia. The Mousetrap eli Hiirenloukku on näytelmistä kiehtova sen esitysajan pituuden (yli 60 vuotta) ja mystisyyden vuoksi. Lopullista ratkaisua ei ole saatavilla edes sosiaalisessa mediassa, joten esitys on vain tultava katsomaan. Teokset kuvaavat näytelmän tiheää henkistä tunnelmaa ja osallistavat katsojatkin pelaamaan.”

Teos on esillä näytelmän “Hiirenloukku” esitysaikana.


Katso myös

Ohjelmisto

Tutustu Joensuun kaupunginteatterin ohjelmistoon.

Lipunmyynti

Katso teatterilippujen hinnat ja osta pääsylippusi elämysten pariin Suomen itäisimpään ammattiteatteriin.

Paikallisten taiteilijoiden teoksia esillä teatterissa

Joensuun kaupunginteatteri järjestää kaikille avoimet taidenäyttelyt yhteistyössä Joensuun Taiteilijaseuran kanssa.